Blogi

RSS

Blogi 12.09.2012

Rakentavaa yhteistyötä

Mitä minun tulee tehdä poliitikkona, että meillä on Imatralla hyvä asua ja elää. Kun teen oman osuuteni nurisematta, rakentavassa yhteishengessä, ilman toisten soimaamista, mutta napakasti kuntalaisten etuutta ajaen, silloin olen tehnyt parhaani. Kaupunkiamme ei rakenneta toisia moittien, vaan yhdessä sopivia toimintamalleja miettien. Meillä jokaisella on omat lahjamme, jotka toivottavasti sitoudumme valjastamaan aktiiviseen toimintaan. Kun tuomme lahjamme yhteiseen kassaan, on osaamisemme laaja-alaista ja saamme eniten aikaan.

Blogi 16.04.2011

Viimeinen mahdollisuus

Vielä tänään saa lähteä vaalityöhön näiden vaalien tiimoilta. Tänään voin vielä tehdä tämän kampanjan parasta osuutta, eli tavata ihmisiä, kuunnella huolia ja kertoa omista tavoitteista kansamme hyväksi. Tänäänkin toivon sitä, että mahdollisimman moni ottaisi asiakseen huomenna suunnata vaalihuoneille. Kansa odottaa muutosta. Muutos on mahdollinen vain äänestämällä ja äänestämällä aktiivisesti. Olen kuullut liian monta kertaa, ettei mikään muutu.

Kentällä sen kuulee, katkeruuden. Se on pahimman laatuista myrkkyä hyvinvoinillemme. Ihminen osaa valittaa ja ihminen on huono jakamaan omastaan. Mutta omastaan olisi helpompi jakaa, jos olisi mistä jakaa. Suomi on hyvinvointimaa. Miksi siis voimme pahoin?

Ei minun ole vaikea asettua ahkeran, suomalaisen yrittäjän asemaan kuvitellakseni, miltä tuntuu, kun naapurissa asuva pakolainen ruokkii perheensä ja sukunsa suomalaisen sosiaaliturvan turvin laittamatta tikkua ristiin ja itse tekee ympäri pyöreää päivää selvitäkseen laskuista ja saadakseen leivän perheensä suuhun. >>> Tasa-arvoa tukemiseen!

Ei ole vaikea asettua opiskelijan arkeen, kun tietää että kuukauden ruoka- ja käyttörahoiksi jää reilu satanen. Keskiasteen opiskelijoilla ei sitäkään. Jos ei vanhemmilla ole varallisuutta avustaa, ei siinä ruokavalio kovin monimuotoinen ole. Ja tuosta rahasta liki puolet menee arkipäivien ruokaan opinahjossa. >>> Päättäjät kokeilemaan, kuinka sillä rahalla eletään!

Ei ole vaikea asettua sen uuden hienon takuueläkkeen saajankaan saappaisiin, jolle uusi, ihmeellinen etuus toi koonaista 5, 32 euroa lisätuloa kuukaudessa. Siis kuinka? Kun aiemmin Kela tuki lääkekuluissa, mutta nyt paremman eläkkeen myötä Kelan tuki on menetetty, kokonaissaldo kasvoi yli vitosen. >>> Huijaustako?

Entä väliaikaiseksi tarkoitettu eläkeindeksi. >>> Valehtelua!

Puhumattakaan omaishoidontuesta - toiset saa, toiset ei ja hintahaitari riippuu kunnan armollisuudesta. Kuitenkin yhteiskunta säästää näiden rakastavien ja uskollisten ihmisten kustannuksella sievoisia summia. Ovathan he ansainneet oikeudenmukaisen kohtelun: Lepopäivä viikossa, terveydenhuoltopalvelut ja kohtuullinen korvaus 24 h/vrk työstään.

Mutta vielä on mahdollisuus muutokseen. Muista siis äänestää!

Blogi 05.03.2011

Välitänkö itsestäni, välitänkö vanhuksesta?

Koska kävin viimeiksi tervehtimässä naapurissa asuvaa vanhusta tai yksin elävää tätiäni? Liikenisikö minulta tunti viikossa aikaa jollekin heistä, jotka ovat maatamme rakentaneet?

Kiinnostaako minua, millaisella eläkkeellä täytyy tulla toimeen, jos on työskennellyt matalapalkkaisella alalla, joutunut jättämään työuran ennen aikaisesti tai elää kansaneläkkeen varassa? Entä verottajan rooli eläkeläisen kohdalla? Kun on tultu siihen vaiheeseen, ettei jalka enää oikein kanna, tai silmä enää näe, voisinko pistäytyä kaupassa tai lukemassa vaikka päivän uutiset. Mitä saan tunnilla viikossa, jos jätän edellä mainitun väliin?

Toivon että jatkossakin voin tehdä jotain edellä mainituista, mutta myös vaikuttaa laajemmin vanhusten tarpeiden huomioimiseen ja hyvinvointiin. Vaikka markkinatalouden ei tule määritellä ihmisen arvoa ja kohtelua, niin kuitenkin tapahtuu. Koska markkinatalous näyttää hallitsevan toimintaamme, on erikoista, ettemme hoida paremmin vanhuksiamme. Kotona tai palvelutalossa asuva vanhus on yhteiskunnalle huomattavasti edullisempi, kuin laitostettu vanhus. Satsataan siis ennaltaehkäisyyn ja kun kaikki keinot on käytetty, annetaan vanhuksen elää arvokkaasti maallisen vaelluksen loppuun asti.

Meidän ei tule väheksyä myöskään sitä tiedon määrää, joka on kätkettynä ikääntyvien ihmisten aivolokeroihin. Tälle tiedolle ei ole hintaa, mutta vain hullu heittäisi sen hukkaan. Emmehän me heitä?

Eija Mertanen